Vasenkätisen elämää

Kesäkuu saapui ja se koitui kohtalokseni. Liukastuin keittiötikkailta suoraan kivilattialle. Kipu oli kovaa ja kipusokki lähellä, sillä en pystynyt nousemaan istuaalleni, koska kipu räjähti, menin kalpeaksi ja minua oksetti rajusti. Ei sinnä Aconitumit tulleet mieleen -  ainoa mitä huusin miehelleni  on,  että hae pian  Arnicaa ja Hypercumia ja soita ambulanssi.
 Ensiavussa sitten röngattiin ja tuloksena oli ulnan ja radiuksen murtuma, siis käsi  reponoinnin (kivulias toimenpide, jossa luut vedetään paikalleen)  jälkeen kipsiin ja sitten uudelleen röntgeniin missä tarkistetaan auttoiko veto.  Lääkäri oli onneksi asiansa hyvin osaava ja luut olivat kutakuinkin kohdallaan. Sitten vaan kipulääkityksessä kotiin nuolemaan haavoja.
No sanomattakin selvää on että kipu oli infernaalista Arnicasta ja Hypericumista huolimatta ja Panacodissa mentiin 3 päivää homeopaattisten ohella. Tosin selvisin minimiannoksella särkylääkkeitä homeopaattisten ansiosta. Tiedän, että kovat kipulääkkeet ovat varsinaisia muinuaistoksiineja. Koska minulla on vai yksi munuainen ns. hevosenkenkämunuainen niin en riskeerannut säryn takia enempää ja siirryin homeopaattisten käyttäjäkuntaan totaalisesti.
Käsi turposi seuraavana päivänä aivan mahdottomasti. Sormet näyttivät pottuvarpailta ja rystysistä ei ollut tietoakaan, tuntui että nyt ei Arnica auta, verenvuoto vaan jatkuu. Siirryin hetimiten Bellis perennistä käyttämään, onhan se ns. backup aine Arnicalle. Se tehosi ja jatkuva turpoaminen loppui kuin seinään. Parin päivän kuluttua käsi sinersi jo mustan puhuavana, mutta turvotus tuntui pysyvän, paineen tunne oli valtava johtuen osittain myös kipsistä. Annos Lachesista kahtena päivänä muutti tilannetta dramaattisesti. Tuntui kuin käsi olisi kutistunut ja iho rypistynyt, kun  turvotus oli loppunut.
Kun luusärky pieneni niin tilalle nousi kirvely, joka johtui nivelsiteiden repeämistä, joten siirryin Rutaan. Kättä käskettiin jumppaamaan särystä huolimatta. Tämä pakkoliikunta palautti luusäryn ajoittain rajuna niinpä apu löytyi nyt Eupatorium perf. lääkkeestä. Luutumalääkkeitä en uskaltanut aloittaa ennen kun 3. röntgenaika viikon päästä tapaturmasta on takana ja luunpäät varmasti kohdakkain.
Eipä aikaakaan kun kompastin eteisessä ja löin murtuneen käteni rajusti seinään. Silloin maailma räjähti silmissä sitä kipua on vaikea pukea sanoiksi. Turvauduin taas homeopatiaa. Uusinta röntgenissä selvisi, että luut olivat nyt lyönnin seurauksena paremmassa järjestyksessä kuin aiemmin. Onni onnettomuudessa. Nyt siis uskalsin turvautua luutuma-aineisiin ja otin  oitis Symphytumin ja Calc-phosin käyttöön.
Tässä nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan viileitä säitä. Juhannus on pielessä, kun ei pääse juhannussaunaan ja järveen.
Elämä muutenkin vääränkätisenä on hankalaa: tukkaa ei saa kiinni yhdellä ja väärällä kädellä, wc käynnit ovat extremeä, syöminen hapuilua, pakkauksia ei saa auki, sakset ovat oikeakätiselle,  kynsiä ei saa leikattua, kissaruokapurkit pysyvät kiinni. Ja pahinta kaikista asioista on se että jumiudun kotiin, autoa en pysty ajamaan vasemmalla kädellä. Oikea käsi kestää juuri ja juuri nenäliinan painon. En tiedä itkeäkö vai nauraa - kesäni on pilalla. Mutta potilaitani  en jätä.....heidän ei tarvitse kärsiä, minä kärsin.