Munuaisen vajaatoiminta ja virtsakivet lemmikkien vaivana

Hyviä uutisia niille lemmikinomistajille, joiden eläinystävällä on todettu munuaisen vajaatoiminta. Homeopatialla saadaan vajaatoimintaa hidastettua ja lopulta pysäytettyä , ja jopa BUN, krea, urea  jne. arvoja laskettua alaspäin. Lemmikistä tulee taas oma itsensä, se piristyy ja alkaa syömään paremmin, koska huono-olo (esim. uremian vuoksi) loppuu. Tällä hetkelläkin minulla on useita kissa/koira potilaita hoidon piirissä. Hoito on usein koko eliniän pituista. Alkuun tarvitaan muutamia käyntejä ja pian omistaja oppii itse hoitamaan lemmikkiänsä homeopaattisten hoito-ohjeiden avulla, jolloin homeopaatilla käyntimäärä supistuu kerran vuoteen. Verikokeet otetaan aina eläinlääkärin toimesta kontrolloidaksemme homeopaattisen hoidon kulun. Parasta on aloittaa homeopaattinen hoito heti kun krea yms. arvot ovat menneet yli normaalilukeman, silloin voidaan pysäyttää eteneminen nopeammin. Usein potilaani krea arvot ovat yli 450 ennen kuin hakeutuvat hoitooni, mutta siltikin taudin  eteneminen  on saatu hidastettua ja käännettyä voiton puolelle ja arvot laskemaan. Kaikki perustuu pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen sillä mitään hokkuspokkus keinoja ei ole olemassakaan.
Tällä hetkellä vanhin vajaatoimintapotilaani on jo 19 vuotta ja voi ikäänsä nähden hyvin, muistan aina sen miten vakavalta tasolta lähdettiin hoitamaan vajaatoimintaa  jo vuosia sitten, vaikka ennuste eläinlääkärin mukaan oli huono. Nyt vanha herra viettää auvoisia päiviä suloisessa ja rakastavassa kodissaan.

Muistettavaa on, että vajaatoimitoihin voi liittyä seurannaissairauksia, kuten sydämen vajaatoimintaa. Tällöin homeopatialla puututtaan myös tähän ongelmaan. Homeopatialla hoidetaan aina eläintä kokonaisuutena, ei vain yksittäistä elintä. Pelkän yksittäisen elimen hoito olisi palliatiivista, eikä tällainen hoito saisi eläintä voimaan paremmin. Potilaan kannalta ja oman käytäntöni kannalta on ensiarvoisen tärkeää käydä saamassa diagnoosi eläinlääkäriltä ja otattaa tarvittavat verikokeet sekä kontrollikokeet. Myös ruokavaliolla, varsinkin jo pitkälle menneissä tapauksissa, on merkitystä paremman ennusteen kannalta.


Virtasakivet voivat koitua ongelmaksi lemmikillemme. Virtsakiviin vaikuttaa taipumus kiviin, toistuvat virtsatietulehdukset (bakteerit nostavat virtsan pH- arvoa), liian emäksinen virtsa (struviittikiteet), mutta myös vääränlainen ruokavalio ja niukka juominen. Varsinkin liiallinen kuivaruuan käyttö ja varhaiskastraatio (kissat) suurentavat riskiä.
 Homeopatialla voidaan hoitaa (liuottaa, murentaa) virtsakiviä. Yleisimmät kivityypit ovat struviittikivet ja oksalaattikivet,  harvinaisempia ovat uraattikivet. Kokemukseni  mukaan myös lemmikeiltä, joilta on toistuvasti leikattu virtsakivet pois, voidaan pienet kivet liuottaa homeopatialla niin ettei leikkausta tarvita. Onneksi siis on homeopatia, eihän virtsakiviä voi samalta yksilöltä loputtomiin leikellä pois. Suuret kivet on aina kirurgisesti poistettava. Tärkeää on poiston jälkeen hoitaa eläintä rakenteellisesti (homeopaattinen lääke), ettei vaiva enää uusisi ja huolehtia riittävästä veden saannista ja välttää ruokana kuivanappuloita.

Kissavauvojan homeopatialla

Olin mielestäni varannut kaikki tykötarpeet synnytyshuoneeseen ja vietin jo 3 yötä valvoen, kun naaras kynsi ovea niin ajattelin ei kait se tänäänkään synnytä. Aiemmat raskaudet olivat kestäneet 67 vrk, joten tuskin se nytkään aiemmin synnyttää oli 64 vrk. Kello 02.30 luovutin ja päästin emon vaeltamaan vapaasti huushollissani, sitten aamulla 16.3. heräsin vikinään (64 vrk). Sukkalaatikkoon oli syntynyt 3 pentua, joista yksi oli eloton.  Miksi en pysynyt hereillä!
 Kiiruulla kiikutin pennut istukkoineen synnytyshuoneeseen pesään ja aloin nirhiä napanuoria poikki.  Yritin elvyttää elotonta urospentua useamman kerran , hieromalla, puhaltamalla, heijaamalla ja painelemalla sydäntä, mutta mikään ei tuonut pikkuveikkaa takaisin. Joten oli hyväksyttävä luonnon valinta. Tarjosin vielä emolle pentua, se lipasi sitä kerran navasta kuin hyvästiksi eikä uhrannut sille sen enempää aikaa, joten luotan emon vaistoon ja aloin itsekin uhrata aikaani  enää vain eläville pennuille. Itku sydämessä hinkkasin muita  pentuja kuivaksi.
 Emo oli vuotanut aika tavalla verta, joten annoin sille Arnicaa C 200 annoksen ja verenvuoto, tihutus, loppui kuin seinään. Uusin annoksen vielä seuraavana päivänä varmistaen että mahdollinen tulehdus pysyisi poissa.. Sipaisin NutriPlus geeliä lautaaselle pötkön ja emo lipoi halukkaasti sen, sen jälkeen se joi pitkään vettä ja asettui pentujen luo. Minä jatkoin pentukopan alusen vaihdolla ja siistin paikkoja..
Emo oli todella levoton ja varmasti se aisti myös minun paniikin, joten se ei päästänyt minua silmistään ja seurasi minua jos lähdin huoneesta, jättäen pennut siis oman onnensa nojaan. Pulsatilla M sain emon kiintymään pentuihin ja päästämään minusta irti. Tarvittiin vielä muutama annos homeopaattista  maitoainetta saamaan maidon tulo kunnolla käyntiin.
Nyt on kulunut 3 vuorokautta ja emo imetys sujuu mallikkaasti ja pennut lisäävät painoaan. Ulkopuoliset ovat sanoneet emon nähtyään ettei mistään huomaa että se olisi synnyttänyt, kepeästi hyppelee ja kulkee häntä pystyssä tervehtimässä huushollin muita kissoja niin kolleja kuin naarastakin.  - Mihin sitä joutuisikaan ilman homeopatiaa, se on kuin vakuutus taskussa: tuki ja turva hädässä.