ELÄINHOMEOPATIA – toisenlainen lähestymistapa

 

Vuonna 1813 Samuel  Hahnemann, saksalainen lääkäri ja farmaseutti, luennoi homeopatian käytöstä eläinten hoidossa. Hollantilainen lääkärikollega Baron von Boenninghausen laati 1800-luvulla eläinlääkäreille homeopatian perusteet. Alun alkujaan homeopatia oli tarkoitettu vain lääkäreiden käyttöön.

Homeopatian isänä  pidetään Samuel Hahnemannia (1755-1843). Hän oli aidosti sitä mieltä, että huonosti tunnettuja sairauksia hoidetaan vielä huonommin tunnetuilla lääkkeillä. Sen  ajan  lääkeaineita olivat mm. elohopea, arsenikki  ja hoitomuotoja verenlaskenta, kylvyt ja peräruiskeet.

 Hän myös aikanaan kohautti lääkäripiirejä väitteellä, että taudinaiheuttajat ovat elimistön ulkopuolelta tulevia pieniä silmälle näkymättömiä eliöitä. Nyt jokainen tietää, että hän oli jo tuolloin oikeassa, vaikka hänen elinaikanaan mikroskooppia ei ollut vielä  keksitty ja viruksia ja bakteereja löydetty.

 

Kääntäessään skottilaisen William Guillenin kaksiosaista lääkeoppia Hahnemann törmäsi Guillenin väitteeseen, että malarian hoidossa kiinanpuukuoren karvasuu oli se joka auttoi tautiin. Selitys ei tyydyttänyt Samuel Hahnemannia. Niinpä hän itse teki itselleen uudet ja tarkemmat lääkeainekokeilut ja kirjasi vaikutukset pikkutarkasti ylös. Hän yllättyi miten samankaltaiset oireet kuin malariassa nousivat esille lääkeaine kokeilussa. Näin syntyi homeopatian pääprinsiippi eli simileoppi (samankaltaisuus).

 

 Lääkeainekokeilut tehdään empiirisesti aina  vapaaehtoisille terveille ihmisille – ei koskaan eläimille. Miksi ei eläimille? No koska miten muuten voidaan kirjoittaa lääkeaineen aiheuttama sensaatio: miltä kipu tuntuu ja missä se tuntuu ja miten kauan se tuntuu. Eläinhän ei voi vastata, että kipuni tuntuu pistävältä tai jäytävältä tai että kipu tuntuu lapojen välisää vain yöllä. Tässä syy miksi homeopatia ei käytä eläinkokeita ja toinen tärkeä asia on eettisyys, joka myös kieltää homeopatiassa eläinkokeet.

Toinen perusperiaate homeopatiassa on aineiden potensointi eli ravistus. Farmaseuttina Hahnemann tiesi lääkkeiden valmistusmenetelmät. Hän huomasi, että  jos  potilaalle antoi tautitilaa vastaavan saman kaltaisen  lääkkeen  niin potilaalle tuli aluksi taudin paheneminen ennen kuin parantava vaikutus lääkkeestä  alkoi. Tähän hän ei ollut tyytyväinen ja hän laimensi yhä uudelleen. Laimennoksien välissä suoritettiin potenssointi  ja tämän ansiosta pahenemisreaktiot tulivat erittäin  lieviksi. Samalla hän huomasi, että lääkkeiden laimennoksien ja ravistelujen myötä lääkinnällinen teho voimistui ja monipuolistui.

 

Miten aine, jossa ei ole alkuperäistä ainetta voi auttaa?

Jos laimennetaan avogadron luvun yli eli 6 x 10 potenssiin 23 eli D 23 tai C 12 niin teoreettisesti ei jää yhtään ainoaa vaikuttavaa molekyyliä alkuperäisseoksesta. Silti lääke toimii vieläpä syvemmin kuin esim. D 6 (laimennus 1:10, joka tehdään 6 kertaa).  Selitys piilee siinnä että vedellä on muisti. Nobel –palkittu tiedemies ja profesori Luc Montagnier, ranskalainen virologi löysi tieteellisen todisteen, joka tukee homeopatian väittämää veden muistista (7/2010). Hän todisti kokeillaan, että bakteerien ja virusten DNA pystyi lähettämään matalan taajuuden radioaaltoja. Kyseiset aallot  vaikuttavat ympärillään oleviin molekyyleihin muuttamalla  ne järjestelmällisiksi rakenteiksi. Nämä taas voivat lähettää aaltoja eteenpäin. Nämä aallot jäävät veteen vaikka sitä olisi laimennettu useastikin. Japanilainen tutkija Masaru Emoto on myös todistanut veden muistin ja valokuvannut todisteet tutkimuksistaan. Näitä voi katsella mm. hänen teoksestaan Message of Water.

 

Homeopatian etuina ovat potilaalle annettavat erittäin pienet lääkemäärät.  Lääkettä annetaan vain sen ajan, että paraneminen saadaan käyntiin. Joskus siihen tarvitaan vain yksi tai kaksi annosta homeopaattista lääkettä. Homeopaattiset lääkkeet ovat sivuvaikutuksettomia ja lääkelaitoksen hyväksymiä tuotteita, joilla on lääkestatus.

Ne on helppo annostella ja muokata yksilöllisesti eläimelle sopivaksi. Eläimet ottavat lääkkeen mielellään, koska se ei maistu pahalle. Itse lääkeaine on imeytetty sokeripillerin päälle.

 

Homeopatialla ei hoideta vain yksittäistä oiretta. Tällainen hoito on usein pallilatiivista ja voi johtaa kroonisen tilan muodostumiseen. Homeopatia hoitaa eläintä aina kokonaisuutena ottaen huomioon yksilön  oireet , sen tautihistorian, sukusairaudet, miasmaattiset näkökohdat , ympäristötekijät ja mielen oireet. Vain kokonaisuutta hoitamalla saadaan pysyvä parantuminen aikaan.

 

Homeopaattinen hoito ei maksa maltaita, lääkkeet ovat edullisia. Homeopatialla ei voi koskaan vahingoittaa ketään. Jos lääkeaine on väärin valittu niin toivottua paranemista ei synny. Siksi on ensi arvoisen tärkeää tuntea lääkeaineet läpikotaisin, jotta oikea aine yksilölle ja hänen sairauden kokonaiskuvaan löytyisi.

Homeopatialla voidaan hoitaa myös virussairauksia joihin antibiootit eivät pysty.  Esim. herpesinfektioita, flunssia jne. Homeopatiaa voidaan käyttää myös yhdessä koululääketieteen kanssa tukemassa ja nopeuttamassa paranemista.

 

Mitä voidaan hoitaa homeopatialla?

Homeopatialla voidaan hoitaa kaikkia sairaustiloja. Se ei kuitenkaan korvaa lääkäriä.  Mikään kirurgiaa vaativat työ eivät kuulu homeopatian piiriin, mutta toipumista voidaan nopeuttaa sitten kun kirurgiset toimenpiteet on tehty. Kiireelliset sairaustapaukset kuuluvat aina eläinlääkärille, kuten myös kaikki sellaiset toimenpiteet joissa mennään nahan läpi, kuten nesteytys yms. Myös homeopatialla ei voida tuoda elimistöön mitään mitä sieltä puuttuu. Siis esimerkiksi rauta pitää saada rautalääkkeestä jos on anemia kyseessä. Jos taas kyseessä on raudan imeytymishäiriö niin silloin homeopatiasta löytyy apua. Homeopatia tehoaa hyvin toiminnallisiin häiriötiloihin.

 Yleisempiä vastaanotolle tulevia tapauksia ovat erilaiset eläinten  fertiliteettiongelmat ja allergiat, koirilla mm.  furunkuloosit, suolistovaivat kuten  ummetus, ripuli ja  ärtynyt suoli  (IBD) sekä  pelkotilat, ja kissoilla tyypillinen vastaanotolle tulon syy ovat  mm. munuaisen vajaatoiminta, virtsatieongelmat sekä erilaiset iho-ongelmat. Homeopatialla pyritään  vahvistetaan eläimen omaa immuniteettiä ja ohjataan kehon luontaista parantumista oikeaan suuntaan.

        

 

Mitä vastaanotolla tapahtuu?

Kun potilas saapuu vastaanotolle niin toivottavaa on, eläin on käynyt saamassa diagnoosin ensin eläinlääkärillä (homeopaatti ei tee diagnoosia)  ja omistajalla on mahdollisesti eläimestä otetut verikoe- yms. testitulokset mukana. Mukaan myös kannattaa ottaa rokotustodistukset. Homeopaatti katsoo eläintä, huomioi sen käytöstä ja kysyy oudoilta tuntuvia asioita kuten: Onko eläimesi viileähakuinen vai haluaako se aina lämpimään? Mikä on sen suhde lauman muihin jäseniin? Milloin oireet pahenevat? Mitä se tekee helpottaakseen oireita? Onko janoinen vai janoton jne?

Oireista muodostetaan eräänlainen kartta, joka ohjaa valitsemaan oireita vastaavan lääkeaineen. Akuutit vaivat paranevat nopeasti oikean lääkeaineen avulla jopa parissa vuorokaudessa. Krooniset vaivat taas tarvitsevat pitemmän ajan ensin helpottuakseen ja lopulta parantuakseen. Kroonisissa vaivoissa tarvitaan useampi homeopaatilla käynti, sillä sairauden oireet muuttuvat parantumisen tiellä ja usein lääkeainevalintaa muutetaan sen mukaan.

 

Itse homeopaattina toivon, että yhteistyö teläinlääkäreiden kanssa lisääntyisi entisestään. Koululääketiede ja homeopatia rinta rinnan, toinen toistaan tukien, mitään pois sulkematta, aina eläimen parasta ajatellen. Miksi sulkea pois  toista hoitomuotoa, jos siitä saadaan lisäapua?

 

Lopuksi eläinlääkäri H.G.  Wolffin (MVSC)  lause homeopatiasta: “Your  cat (dog)  will be treated with homeopathy remedies that can only help, and in no way hurt her.”

 

 

kirjoitti Katariina Uurto, dipl.homeop., SHA

www.uurto.com

homeopaatti@uurto.com