ELÄINHOMEOPATIA – toisenlainen lähestymistapa
Vuonna 1813 Samuel Hahnemann, saksalainen lääkäri ja farmaseutti,
luennoi homeopatian käytöstä eläinten hoidossa. Hollantilainen lääkärikollega
Baron von Boenninghausen laati 1800-luvulla eläinlääkäreille homeopatian
perusteet. Alun alkujaan homeopatia oli tarkoitettu vain lääkäreiden käyttöön.
Homeopatian isänä pidetään Samuel Hahnemannia (1755-1843). Hän
oli aidosti sitä mieltä, että huonosti tunnettuja sairauksia hoidetaan vielä
huonommin tunnetuilla lääkkeillä. Sen ajan lääkeaineita
olivat mm. elohopea, arsenikki ja hoitomuotoja
verenlaskenta, kylvyt ja peräruiskeet.
Hän myös aikanaan kohautti lääkäripiirejä
väitteellä, että taudinaiheuttajat ovat elimistön ulkopuolelta tulevia pieniä
silmälle näkymättömiä eliöitä. Nyt jokainen tietää, että hän oli jo tuolloin
oikeassa, vaikka hänen elinaikanaan mikroskooppia ei ollut vielä keksitty ja viruksia ja bakteereja löydetty.
Kääntäessään
skottilaisen William Guillenin kaksiosaista lääkeoppia Hahnemann törmäsi
Guillenin väitteeseen, että malarian hoidossa kiinanpuukuoren karvasuu oli se
joka auttoi tautiin. Selitys ei tyydyttänyt Samuel Hahnemannia. Niinpä hän itse
teki itselleen uudet ja tarkemmat lääkeainekokeilut ja kirjasi vaikutukset
pikkutarkasti ylös. Hän yllättyi miten samankaltaiset oireet kuin malariassa
nousivat esille lääkeaine kokeilussa. Näin syntyi homeopatian pääprinsiippi eli
simileoppi (samankaltaisuus).
Lääkeainekokeilut tehdään empiirisesti aina vapaaehtoisille terveille ihmisille – ei
koskaan eläimille. Miksi ei eläimille? No koska miten muuten voidaan kirjoittaa
lääkeaineen aiheuttama sensaatio: miltä kipu tuntuu ja missä se tuntuu ja miten
kauan se tuntuu. Eläinhän ei voi vastata, että kipuni tuntuu pistävältä tai
jäytävältä tai että kipu tuntuu lapojen välisää vain yöllä. Tässä syy miksi
homeopatia ei käytä eläinkokeita ja toinen tärkeä asia on eettisyys, joka myös
kieltää homeopatiassa eläinkokeet.
Toinen perusperiaate
homeopatiassa on aineiden potensointi eli ravistus. Farmaseuttina Hahnemann tiesi
lääkkeiden valmistusmenetelmät. Hän huomasi, että jos potilaalle antoi tautitilaa vastaavan saman
kaltaisen lääkkeen niin potilaalle tuli aluksi taudin
paheneminen ennen kuin parantava vaikutus lääkkeestä alkoi. Tähän hän ei ollut tyytyväinen ja hän
laimensi yhä uudelleen. Laimennoksien välissä suoritettiin potenssointi ja tämän ansiosta pahenemisreaktiot tulivat
erittäin lieviksi. Samalla hän huomasi,
että lääkkeiden laimennoksien ja ravistelujen myötä lääkinnällinen teho
voimistui ja monipuolistui.
Miten aine, jossa ei
ole alkuperäistä ainetta voi auttaa?
Jos laimennetaan
avogadron luvun yli eli 6 x 10 potenssiin 23 eli D 23 tai C 12 niin
teoreettisesti ei jää yhtään ainoaa vaikuttavaa molekyyliä alkuperäisseoksesta.
Silti lääke toimii vieläpä syvemmin kuin esim. D 6 (laimennus 1:10, joka
tehdään 6 kertaa). Selitys piilee siinnä
että vedellä on muisti. Nobel –palkittu tiedemies ja profesori Luc Montagnier,
ranskalainen virologi löysi tieteellisen todisteen, joka tukee homeopatian
väittämää veden muistista (7/2010). Hän todisti kokeillaan, että bakteerien ja
virusten DNA pystyi lähettämään matalan taajuuden radioaaltoja. Kyseiset
aallot vaikuttavat ympärillään oleviin
molekyyleihin muuttamalla ne
järjestelmällisiksi rakenteiksi. Nämä taas voivat lähettää aaltoja eteenpäin.
Nämä aallot jäävät veteen vaikka sitä olisi laimennettu useastikin.
Japanilainen tutkija Masaru Emoto on myös todistanut veden muistin ja
valokuvannut todisteet tutkimuksistaan. Näitä voi katsella mm. hänen teoksestaan
Message of Water.
Homeopatian etuina
ovat potilaalle annettavat erittäin pienet lääkemäärät. Lääkettä annetaan vain sen ajan, että
paraneminen saadaan käyntiin. Joskus siihen tarvitaan vain yksi tai kaksi
annosta homeopaattista lääkettä. Homeopaattiset lääkkeet ovat
sivuvaikutuksettomia ja lääkelaitoksen hyväksymiä tuotteita, joilla on lääkestatus.
Ne on helppo
annostella ja muokata yksilöllisesti eläimelle sopivaksi. Eläimet ottavat
lääkkeen mielellään, koska se ei maistu pahalle. Itse lääkeaine on imeytetty
sokeripillerin päälle.
Homeopatialla ei
hoideta vain yksittäistä oiretta. Tällainen hoito on usein pallilatiivista ja
voi johtaa kroonisen tilan muodostumiseen. Homeopatia hoitaa eläintä aina
kokonaisuutena ottaen huomioon yksilön
oireet , sen tautihistorian, sukusairaudet, miasmaattiset näkökohdat ,
ympäristötekijät ja mielen oireet. Vain kokonaisuutta hoitamalla saadaan pysyvä
parantuminen aikaan.
Homeopaattinen hoito
ei maksa maltaita, lääkkeet ovat edullisia. Homeopatialla ei voi koskaan
vahingoittaa ketään. Jos lääkeaine on väärin valittu niin toivottua paranemista
ei synny. Siksi on ensi arvoisen tärkeää tuntea lääkeaineet läpikotaisin, jotta
oikea aine yksilölle ja hänen sairauden kokonaiskuvaan löytyisi.
Homeopatialla voidaan
hoitaa myös virussairauksia joihin antibiootit eivät pysty. Esim. herpesinfektioita, flunssia jne. Homeopatiaa
voidaan käyttää myös yhdessä koululääketieteen kanssa tukemassa ja
nopeuttamassa paranemista.
Mitä voidaan hoitaa
homeopatialla?
Homeopatialla voidaan
hoitaa kaikkia sairaustiloja. Se ei kuitenkaan korvaa lääkäriä. Mikään kirurgiaa vaativat työ eivät kuulu
homeopatian piiriin, mutta toipumista voidaan nopeuttaa sitten kun kirurgiset
toimenpiteet on tehty. Kiireelliset sairaustapaukset kuuluvat aina eläinlääkärille,
kuten myös kaikki sellaiset toimenpiteet joissa mennään nahan läpi, kuten
nesteytys yms. Myös homeopatialla ei voida tuoda elimistöön mitään mitä sieltä
puuttuu. Siis esimerkiksi rauta pitää saada rautalääkkeestä jos on anemia kyseessä.
Jos taas kyseessä on raudan imeytymishäiriö niin silloin homeopatiasta löytyy
apua. Homeopatia tehoaa hyvin toiminnallisiin häiriötiloihin.
Yleisempiä vastaanotolle tulevia tapauksia
ovat erilaiset eläinten fertiliteettiongelmat
ja allergiat, koirilla mm. furunkuloosit,
suolistovaivat kuten ummetus, ripuli
ja ärtynyt suoli (IBD) sekä pelkotilat, ja kissoilla tyypillinen
vastaanotolle tulon syy ovat mm. munuaisen
vajaatoiminta, virtsatieongelmat sekä erilaiset iho-ongelmat. Homeopatialla
pyritään vahvistetaan eläimen omaa
immuniteettiä ja ohjataan kehon luontaista parantumista oikeaan suuntaan.
Mitä vastaanotolla
tapahtuu?
Kun potilas saapuu
vastaanotolle niin toivottavaa on, eläin on käynyt saamassa diagnoosin ensin eläinlääkärillä
(homeopaatti ei tee diagnoosia) ja omistajalla
on mahdollisesti eläimestä otetut verikoe- yms. testitulokset mukana. Mukaan
myös kannattaa ottaa rokotustodistukset. Homeopaatti katsoo eläintä, huomioi
sen käytöstä ja kysyy oudoilta tuntuvia asioita kuten: Onko eläimesi
viileähakuinen vai haluaako se aina lämpimään? Mikä on sen suhde lauman muihin
jäseniin? Milloin oireet pahenevat? Mitä se tekee helpottaakseen oireita? Onko
janoinen vai janoton jne?
Oireista muodostetaan
eräänlainen kartta, joka ohjaa valitsemaan oireita vastaavan lääkeaineen.
Akuutit vaivat paranevat nopeasti oikean lääkeaineen avulla jopa parissa
vuorokaudessa. Krooniset vaivat taas tarvitsevat pitemmän ajan ensin
helpottuakseen ja lopulta parantuakseen. Kroonisissa vaivoissa tarvitaan useampi
homeopaatilla käynti, sillä sairauden oireet muuttuvat parantumisen tiellä ja
usein lääkeainevalintaa muutetaan sen mukaan.
Itse homeopaattina
toivon, että yhteistyö teläinlääkäreiden kanssa lisääntyisi entisestään.
Koululääketiede ja homeopatia rinta rinnan, toinen toistaan tukien, mitään pois
sulkematta, aina eläimen parasta ajatellen. Miksi sulkea pois toista hoitomuotoa, jos siitä saadaan lisäapua?
Lopuksi eläinlääkäri H.G. Wolffin (MVSC)
lause homeopatiasta: “Your cat
(dog) will be treated with homeopathy
remedies that can only help, and in no way hurt her.”
kirjoitti Katariina
Uurto, dipl.homeop., SHA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti